Tämä on teksti nro 2. Blogin perustaminen on ollut juurikin niin hankalaa kuin kuvittelinkin. Sain hävitettyä ensimmäisen tekstini jonnekkin bittiavaruuteen! Sinni ei anna periksi enää luovuttaa. Vielä minä tämän koneen selätän.
En ole koskaan seurannut/lukenut blogeja kunnes keväällä sattumusten kautta eksyin taikinataivaan sivuille ja sieltä eteenpäin kinuskikissan ja karamellicakes:in sivuille. Innostuin asioista ihan satasella. Mikä upeinta, huomasin ettei upeiden kakkujen teko olekkaan ydinfysiikkaa tai vaadi vuosien konditoria työskentelyä. Hyvillä nikseillä pääsee jo aika pitkälle. Nyt kun olen surffannut kuukausia näitä kakkublogeja ja niihin liittyviä muita sivustoja omat suosikit on jo löytynyt. Kenenkään upeita sivuja en ole kommentoinut, mutta ehkä siihenkin tulee nyt muutos.
Minä olen aina ollut herkkusuu. Ravintolaan mennessä ruokalistalta tarkastetaan ensin mahdollinen jälkiruoka ja sitten vasta itse pääruoka. Sama pätee juhliin mennessä. Yksi pala pakollista suolasta piirakkaa ja sitten siirrytään varsin luonnollisesti kakkujen pariin. Kumpa sitä pystyisikin elämään vain kakuilla ilman liikakiloja ja terveydellisiä haittoja.... Ystävilleni minun kakkublogi aiheena ei tule yllätyksenä. Ainoastaan ehkä se voisi olla, että kakuista innostuneita löytyy kokonainen yhteisö. Mahtavaa ! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti